Kirja-arvostelu: Herran soturit osat 1-2 (Bozy bojownicy 2004), Andrzej Sapkowski, suomentanut Tapani Kärkkäinen
Herran soturit on Andrzej Sapkowskin hussilaistrilogian toinen osa. Arvioin ensimmäisen osan Narrenturmin blogissani aiemmin.
Herran soturien alussa vuosi on 1427 ja Reynevan Bielaulainen on kumppaneineen hussilaisten riveissä Böömissä. Rooman kirkon ja hussilaisten sota jatkuu kiivaana ja hussilaiset suunnittelevat sotaretkeä Reynevanin kotimaahan Sleesiaan.
Reynevanilla ja hänen kumppanillaan Mesi-Simsonilla on henkilökohtaisia syitä lähteä matkaan, joten Reynevan ottaa vastaan hussilaisten tiedustelupomon tärkeän tehtävän Sleesiassa. Tässä alkaa seikkailujen sarja, joka muistuttaa ensimmäisen osan veijariromaanityyliä ja Reynevan joutuu toistuvasti kiipeliin.
Romaanin keskivaiheilla hussilaisten sotaretki Sleesiaan alkaa ja romaanin alkaa kuvaamaan myöhäiskeskiajan sodankäynnin luonnetta ja todellisuutta.
Lukija pääsee seuraamaan raskaasti panssaroidun ritarin laukkaa ja hussilaisia sotavaunujensa ja ruutiaseidensa kanssa.
Fantasiaelementit ovat taas vahvasti läsnä romaanissa, ja Sapkowski kirjoittaa yliluonnollisen luontevaksi osaksi kuvaamansa keskiaikaista maailmaa.
Sapkowski on tunnettu Noituri-kirjoistaan ja viisiosaiseen "Noituri-saagaan" hussilaistrilogia vaikuttaa kirjallisesti ehjemmältä ja toimivalta. Kun Noituri-saagassa oli enemmän henkilöhahmoja, joiden kautta tarinaa seurattiin, niin pääsääntöisesti hussilaistrilogiassa seurataan tarinaa päähenkilön Reynevanin kautta. Sapkowskin tarinankerrontaa voisi luonnehtia tässä kypsemmäksi.
Kuten ensimmäinen osa Narrenturm, Herran soturit kuvaa keskiaikaa uskottavasti ja todentuntuisesti. Sapkowski tuntuu olevan kriittinen uskonnollista konfliktia kohtaan, mutta päähenkilö Reynevan on toisaalla vilpitön hussilaisuskossaan ja on muutenkin aidolta tuntuva henkilö, niin rakkaudessa kuin vihassa.
Suosittelen romaania, jos keskiaikainen seikkailuromaani tai hussilaissotien tai Sleesian historia kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti